keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Tämän viikon koiraesittelyssä Fransu

Kävimme hakemassa Ranskan tuontipullamme, ei kun, tuontipoikamme Fransun (I Love Paris of Swala Pala) Suomeen toukokuussa 2014, jolloin tämä oli juuri ehtinyt täyttää 4 kuukautta. Pikkuherran teddykarhumainen olemus ja iloinen, varaukseton ja rauhallinen luonne hurmasivat meidät välittömästi ensitapaamisella Charles de Gaullen lentokentällä. Kutsuimme fransmanniamme aluksi JeanPauliksi. Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja niin sitten kävikin, että aloimme kutsua Herra Hyväntuulisuutta aina vaan useammin yhtä lailla tämän syntymämaahan viittaavalla lempinimellä Fransu kuin alunperin tunnetun ranskalaisen muotisuunnitelijan mukaan annetulla nimellä. Pikkuherra ehti olla ilonamme ja asua meillä toukokuun alusta heinäkuun alkuun asti ennen muuttoa täällä Turussa asuvaan sijoitusperheeseen. Alla kaksi kuvaa Fransusta ensimmäisen Suomessa vietetyn yön jälkeen.

(c) Nature's Masterpiece

(c) Nature's Masterpiec

Fransun sijoitusperhe kuvaa herraa seuraavasti:
" Fransu

Onni, ylpeys, kiitollisuus, rakkaus.
Fransu on nyt 3,5- vuotias. Se juoksee villisti ympäri pihaa poikansa Tedin (1,5 vuotta) kanssa; vuoroin haastaen, vuoroin häntä oikosenaan karkuun juosten tai toista takaa ajaen. Hetkeä myöhemmin nukutaan selät vastakkain vierekkäin sohvalla, tai mikä vielä parempi, karvaisen sohvatyynyn päällä. Koiran uni on juuri niin pitkä ja syvä, kuin matka pehmeästä unipesästä jääkaapille saranoiden narahtaessa. Herkut terävöittävät kuuloa muutenkin, uloskin on mukavampi lähteä makupalan saatuaan. Paitsi jos sataa. Silloin ei edes herkut tepsi; seurapiirirakko osoittaa tilavuutensa, kun Fransu vain kääntää kylkeä ja huokaisee. Viikonloppuisin ihmisten noustessa sängyistään sopivan myöhään, koirat nukkuvat edelleen.
Haukkuvat koirat puhuvat kieltä jota meidän koirat eivät ymmärrä. Fransu istuu ja odottaa, että toinen saa tarinansa loppuun, ja sitten poistuu paikalta. Tai jo aiemmin, muut vastaantulijat eivät liiemmin kiinnosta. Sen sijaan peurat, jänikset ja oravat saavat otsarypyt syvenemään entisestään ja silloin on hihnan toisessa päässä pidettävä kiinni ja lujaa. Ulkoilu on turvallista vain aidatuilla alueilla tai hihnan päässä. Riistan kutsu on voimakkaampi kuin minkään makupalojen tai tänne- huutojen houkutus.
Fransu on ollut terve kuin pukki! Myötätuntoisena kuuntelen muiden kertomuksia eläinlääkärireissuista; meillä ei sellaisista ole kokemusta kuin rokotuskäyntien merkeissä.
Kun meillä käy vieraita, Fransu käy katsomassa keitä tulee. Vähän saa paijata, mutta sitten jo riittää, ja sen jälkeen Fransu vetäytyy omiin oloihinsa.  Paras sijainti tietysti on pöydän alla, koska saattaahan sitä joltain jotain tipahtaa. Perheenjäseniä Fransu rakastaa, ja me tietysti rakastamme takaisin; sitä saa saa halia ja paijata, se tulee kylkeen kiinni istumaan tai polvitaipeeseen makaamaan, jos sohvalle oikaisee. Kotiin palattaessa tapaaminen on aina juhlahetki puolin ja toisin. Lapsilla ja Fransulla on erityinen yhteys, ja luulenpa, että Fransu tietää monista lasten asioista enemmän kuin me aikuiset.
Fransun ilmeestä näkee, milloin on aiheellista tarkastella nuoremman koiramme tekemiä kepposia. Yleensä, jos jossakin näkyy koira, näkyy siellä myös toinen kippurahäntä. Jollei, kannattaa kipaista ensimmäisenä keittiöön. Tedillä on kengurun ponnistusvoima ja salamannopeat hoksottimet; selän kääntäminen on Tedille lupa tehdä kaikkea kivaa (kuten hakea keittiön työpöydältä kilon juustokimpale tai jäinen pekonipaketti). Fransulla on poikaansa enemmän malttia, ja vain kerran on makaronilaatikon loppu vuokineen löytynyt sieltä, minne sitä ei oltu kokin toimesta jätetty.
Autoreissut Fransu viettää nukkuen häkissä. Se hyppää tottuneesti sisään, kun takakontin avaa. Kerran kävi toisin; kesämökiltä kotiin lähdettäessä se päättikin ryhtyä maalaiseksi ja katseli lähtöämme sopivan matkan päästä. Niinhän siinä lopulta kävi, että paluu kaupunkiin kuitenkin oli edessä ja kyllä siihenkin sitten taas sopeuduttiin. Mökillä oli vaan niin mukavaa hakea palloa vedestä ja yrittää pyydystää kaloja ämpäristä. Tedi muutaman kerran sai kalamiehen peräänsä, kun sieppasi sen suurimman ahvenen ja otti kintut allensa.
Seuraavan tarinan tähti on sitten Tedi, mutta kaikki aikanansa; nyt oli Fransun vuoro olla kertomuksen sankari <3"

Olemme suunnitelleet ensi talvelle pentuetta, jossa tämä ihastuttava perhekoira on isänä. Tiedot tästä odotettavissa olevasta pentueesta päivittyvät tänne blogiin lähiviikkojen aikana. Alla vielä kaksi kuvaa Fransusta kotioloissaan.

Fransu ja taustalla poika Tedi riepottamassa lelua (c) Anna A.

Aurinkoa ottamassa perheen ihmiskuopuksen ja oman pojan Tedin kanssa (c) Anna A.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti