Koiraesittelyssä Lili ja Titus

Tällä viikolla esittelyvuorossa ovat oma kasvattimme Lili (Nature's Masterpiece Happy Hour) sekä tuontiuroksemme Titus (Bahaticca's Half-Blood Prince) 

Tämä basupari asuu sijoitusperheessä täällä kotikaupungissamme Turussa. Kunnia lämpimästä esittelytekstistä ja ihanista kuvista kuuluu sijoitusperheen emännälle Nooralle. Kiitos! 

Titus ja Lili Tituksen ollessa vielä pikkupentu (c) Noora

Lili

Lili aka mamman Lyllerö on pieni koira suurella sydämellä. Tämä punainen ruttuotsa on toistaiseksi saanut kaikki ihmiset rakastumaan itseensä sydämet sulattavalla katseellaan ja nauttiikin jatkuvasti asuintalonsa vanhusten ihailuista ja rapsutuksista. Omistajalleen Lili on kuin mielen jatke. Toisinaan pelkkä vilkaisu riittää ja neiti toteuttaa sen mitä pyydetään. Huikea luotto omaan ihmiseen lukeutuukin varmasti tämän tytön parhaisiin puoliin ja pienellä tsemppauksella mennään, vaikka kuuhun asti.

Kukkais-Lili (c) Noora

Kotona suosikki puuhaa on löhöily sohvalla mahdollisimman lähellä ihmistä tai päikkäreiden nukkuminen peiton alla. Ulkona taas, no mitä muutakaan basenji mieluummin tekisi kuin juoksisi. Kovaa. Ja paljon. Pienestä koostaan huolimatta Lili on varsinainen duracell-pupu, energiaa ja vauhtia riittää, vaikka muille jakaa. Onneksi tätä pikakiituria voi juoksuttaa vapaana, kunhan katsoo, ettei lähellä mene autotietä.

Lili: "Ja olikos sitä namia, kun kerran tulin kutsusta luokse?"

^Yllä videonpätkä Lilin menosta Kesämaastot 2017 -kisoista, josta neiti nappasi sertin!

Mahtavan luonteensa ansiosta Lili on ollut jo monessa mukana; muutaman kerran valokuvamallina, lukuisia kertoja mätsäreissä (lähes aina BIS-sijoituksella), maasto- ja ratajuoksuissa, näyttelyissä ja dobossa… Puhumattakaan siitä kuinka fiksusti typy käyttäytyy lasten ja muiden koirien kanssa. Varsinainen superbasu!

Titus

Jokapaikanhöylä, jeesjees-mies eli Titus. Vaikka tämä ”pikkumies” ei ole vielä vuottakaan, pesee äijäasenne monet vanhemmat urokset laudalta. En oikein tiedä miten muutenkaan tätä lunkin elämänasenteen omaavaa kippurahäntää kuvailisi.

Lötkö-Pötkö Titus ottaa rennosti! (c) Noora

Kun kaikki on hyvin, tyyppiä saa kantaa miten päin mielii ja kuorsaus vain kuuluu. Uudet paikat, ihmiset tai koirat eivät stressaa, ja jokainen uusi paikka tai henkilö on mahdollisuus saada nameja! Vaikka Titus on hyvin oman arvonsa tunteva, saa sen sopivan namin avulla kiipeämään, vaikka perä edellä puuhun. Palvelusväen komennukset ovat toisinaan tuulta pään yläpuolella ja herra katsookin, että voi tehdä mitä haluaa, varsinkin jos kukaan ei näe. Asiasta huomautettaessa saa yleensä hämmästyneen katseen ”en todella ole aikaisemmin kuullut, että näin ei saisi tehdä” tai ”Voi olla, että joskus ohimennen tästä on puhuttu. Ei voi muistaa.”. 

Tituksen komea sivuprofiili (c) Noora

Kotona (ja missä tahansa muualla) suosikki puuhaa on syöminen. Tämän jälkeen on joko kämppis Lilin härnääminen tai poteroituminen johonkin sohvannurkkaan kuorsaamaan. Titus yleensä ottaakin oman aikansa ja jos näyttää ettei mitään jännää tapahdu, vetäytyy omiin oloihinsa, tosin valmiina toimimaan, jos tarve vaatii. Töötistä saakin todennäköisesti mitä parhaan harrastuskoiran, jahka emäntä jaksaa ottaa itseään niskasta kiinni ja ilmoittautua esim. Rally-tokon alkeiskurssille… Alku on ainakin ollut lupaava mätsäreiden, näyttelyiden ja dobon kanssa!