Ender, Santos ja JeanPaul vielä vailla omaa, rakastavaa kotia

Olin viime talvena kysellyt pentua useammalta ulkomaiselta kasvattajalta ja kun sitten kävi niin, että minulle aukeni mahdollisuus rikastuttaa niin omaa kasvatustyötäni kuin rotumme geenipoolia useamman tuontipennun muodossa, niin päädyin ottamaan riskin ja tuomaan kurttuotsat, vaikka kaikille niille ei ollutkaan vielä Suomeen tuloon mennessä sitä omaa kotia tiedossa. Kahden pennun kohdalla kävi sitten vielä niin, että suunnitellun sijoitusperheen kanssa päädyttiinkin yhteistuumiin toiseen ratkaisuun ja tämän vuoksi nämä kolme ilopilleria asuvat edelleenkin meillä oman laumamme jatkona. Hyötynä tästä meillä asumisesta on ollut se, että olen saanut seurata pentujen edesottamuksia pidemmän aikaa ja käyttäytymistä useammassa eri tilanteessa ja saanut sitä kautta arvokasta kokemusta ja näkemystä itse kunkin pennun hermorakenteesta, temperamentista ja käytöstavoista.  Lisäksi pennut tuntevat nyt meidät, laumamme ja kotimme, joten erityisesti Enderin kohdalla, jos/kun neiti sitten aikanaan tulee meille penikoimaan, niin ympäristö ja me ihmiset olemme sille kuin "toinen koti".

Enin osa kasvatustyöni koirista asuu nk. sijoituskodeissa, joissa ne viettävät normaalia perhekoiran onnellista ja auvoista elämää. Kokemus ja kiinnostus koiranäyttelyistä ja juoksuharrastuksesta lasketaan sijoituskodille eduksi, mutta koska jokainen koira on ensisijaisesti oman perheensä rakastettu jäsen, niin olen itse valmis vastaamaan siitä murto-osasta, jonka herra tai rouva hurtta elämästään viettää näyttelyissä. Tähän asti olemmekin pääsääntöisesti itse vastanneet sijoituskoiriemme näyttelytreenaamisesta ja näyttelyihin viemisestä ja näyttelyissä on ravattu suhteellisen harvakseen. Koen velvollisuudekseni näyttelyttää ulkomailta tuomani koiran Suomen muotovalioksi asti aina silloin kun koirassa riittää siihen potentiaalia, näyttelytouhu ei ole sille pelkkää tervanjuontia ja kun koiraa tullaan käyttämään jalostukseen. Niinkin onnettomasti on tullut käyneeksi, että lupaavan oloinen pentu ei sitten olekaan kehittynyt näyttelyvalioksi asti tai sille on peräti tullut jokin vika, minkä vuoksi näyttelyttäminen ei ole ollut mahdollista.

Ulkomailla esimerkiksi Amerikassa kasvattajien koirat asuvat useasti ensin kennelolosuhteissa ja siirtyvät viettämään kotikoiran elämää vasta sen jälkeen, kun niiden näyttely- ja jalostusura on ohi. Näin ei ole kuitenkaan ollut tapana toimia basenjikasvattajien keskuudessa Suomessa ja sen vuoksi sijoitusperheillä on niin merkittävä rooli rodun kasvattamisen osalta; kukaan koiriensa parasta ajatteleva kasvattaja ei voi pitää kaikkia jalostukseen käytettäviä koiria kotonaan, vaan niille tulee löytää sijoitukoti - ellei sitten tyydy tekemään pentueita vain kotona asuvalla nartullaan/nartuillaan käyttäen aina jonkun muun omistamaa urosta, missä siinäkin tulee eteen omat haasteensa. Netin keskustelupalstoilta voi lukea mitä hirvittävämpi kokemuksia koiran sijoituksesta - niin sijoittajan kuin sijoitusperheenkin näkökulmasta - mutta onnekseni meillä ei ole ollut ongelmia yhdenkään sijoituskodin kanssa. Väärinkäsityksiä ja kömmähdyksiä on toki sattunut siinä missä kaikissa muissakin ihmis- ja/tai liikesuhteissa miltä kannalta tuota sijoitussopimuksen myötä tulevaa suhdetta sitten ajatteleekin, mutta ilokseni ja helpotuksekseni kaikki sijoittamani koirat elävät hyvää elämää vastuuntuntoisissa ja koirasta aidosti ja kovasti välittävissä perheissä! Sijoitussopimusten teossa olen aina käyttänyt ja tulen jatkossain käyttämään kennelliiton sijoitussopimusta uroksille ja nartuille. Ulkomailta tuomisesta aiheutuvien kustannusten vuoksi sijoitussopimuksen ehdot jalostuskäytön osalta ovat voineet poiketa esim. siten, että uros on sijoitettu neljää pentuetta ja narttu kahta pentuetta vastaan.

Tuontilapsosistamme Ender ja Santos ovat jo ehtineet puolen vuoden ikään ja ranskanpullamme JeanPaul saavuttaa sekin tuon rajapyykiin tuota pikaa kuun lopulla. Pennelit ovat sukujuuriltaan kovasti etäisiä toisilleen, mutta luonteltaan aivan yhtä ihmisrakkaita ja hyvätapaisia. Pientä sadepäivien puhdetyötä (lue tyynyn täytteiden tarkastamista) lukuunottamatta tuhoja ei ole tehty ja kumpikin poika on ollut jo hyvän aikaa sisäsiisti - Enderhän on ollut sellainen jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Kaikki muksut ovat rokotettuja, madotettuja, mikrosirotettuja ja syntymämaassaan rekisteröityjä, niiden hampaat ovat vaihtuneet, purennat ovat kunnossa ja kummallakin pojalla molemmat kulkuset hyvin laskeutuneina omissa taskuissaan ja kaikki osaavat matkustaa autossa ja kulkea jokseenkin kiskomatta hihnassa. Olen täysin myyty jokaisen pennun ihanan luonteen vuoksi ja jos vaan elämäntilanteeni olisi toinen, niin pitäisin kaikki kotononamme, mutta kun en voi tässä nyt itselleni osa-aikatyötä tekeväksi omakotitalon omistajaksi muuttua (ilman lottovoittoa), niin ainakin kahdelle pennulle soisin kodin, jossa huomiota ei tarvitse jakaa niin monen muun karvakuonon kanssa. Nyt siis puuttusi vain se basenjia ymmärtävä, rakastava sijoituskoti kullekin pennulle. Jos yhtään tunnet kiinnostusta jotakuta pentuamme kohtaan ja voisit tarjota kodin kyseiselle kurttunaamalle, niin otahan rohkeasti yhteyttä!

Tässä vielä suloiset pennut Ender ja JP paistattelemassa päivää parvekkeemme sohvalla kahden tunnin aamulenkin jälkeen ;)

Some puppy sweetness (c) Nature's Masterpiece

Tuloksia näyttelyrintamalta

Näin lähes puolessa välissä vuotta on hyvä tehdä katsaus tähän astiseen näyttelysaldoomme.

Osallistuimme tammikuussa kansainväliseen Turku Winter Dog Show'hun, johon ilmoitettu 22 basenjia. Kennelistämme kisassa mukana olivat Roadie (Signet Road Less Travelled), Saga sekä Ronja. Tuomarina näyttelyssä oli Myriam Vermeire Belgiasta. Ensimmäisenä koiruuksistamme näyttelykehään pääsi Roadie, joka sijoittui urosten avoimessa luokassa toiseksi saaden erinomaisen arvostelun ja SA:n. Amerikan poikamme lopullinen sijoitus oli PU2 kera vara vara-cacibin! Paras uros-kehän jälkeen sitten vikkelästi koirat vaihtoon ja hihnan päähän Roadien Wenla-tytär Nikon toimiessa handlerina Sagalle. Tuomari piti Sagaa vielä siinä määrin kehittymättömänä junnu-nartuksi, että neidin laatuarvosteluksi tuli erittäin hyvä, kun taas Wenla sai tuomarilta erinomaisen arvostelun, mutta ei sa:ta. Wenla liikkui todella upeasti ja jahka neiti tottuu olemaan pöydällä ja opii antamaan esittäjän korjailla seisonta-asentoa, niin menestystä tulee varmasti! Parhaiten omista koiristamme pärjäsi Ronja, joka voitti ensin narttujen avoimen luokan kera erin:n ja sa:n. Tästä menestys vielä jatkui Ronjan voittaessa paras narttu-tittelin sekä lopulta rotunsa parhaan tittelin! Samalla kertaa Ronja sai ensimmäisen sertinsa sitten 2-vuotissyntymäpäivänsä ja kun sertejä oli plakkarissa sitä ennen enemmän kuin tarvittavat kaksi, niin neidistä tuli saman tein myös Suomen muotovalio - jihuu! Alla kuva rotunsa parhaasta eli Ronjasta, josta toivon mukaan eivotaan ensi talvena toisen pentueemme emo!

Upeasti muotovalaiomme :) (c) Nature's Masterpiece

Tammikuun jälkeen meille tulikin sitten hieman näyttelytaukoa omien pentujen ja tuontikuvioiden pitäessä meitä kiireisenä. Roadie ja viime talven pentueemme emo Gabby (C-Quest Jokuba Anything But Silent) kävivät esiintymässä kehässä Raumalla toukokuun 17. päivä ja molemmat esiintyivät hyvin kisatauosta huolimatta. Roadien sijoitus oli avoimen luokan kakkonen keran erin, mutta ilman sa:ta. Gabbylle näyttely oli itse asiassa ihka ensimmäinen Suomen kamaralla, joten olimme erittäin tyytyväisiä arvon rouvan saamaan erinomaiseen arvosteluun ja sa:han, vaikka lopullinen sijoitus olikin PN3.

Heti Rauman näyttelyä seuraavana viikonloppuna samainen kaksikko kennelistämme otti osaa Kemiönsaaren ryhmänäyttelyyn, jossa tuomarina oli Riitta Lahtovaara. Tuomari arvioi kummankin koiruuden erinomaiseksi rotunsa edustajaksi ja sertifikaatin arvoiseksi. Ja lopulta kävi sitten niin iloisesti, että Roadie oli vastakkaisen sukupuolen paras Gabbyn ollessa rotunsa paras. Kumpainenkin sai sertin plakkariinsa ja koska Gabby oli entuudestaan jo Amerikan muotovalio, niin tämä serti riitti myös Suomen muotovalion titteliin. Gabby pärjäsi heinosti vielä ryhmäkehässäkin ollen koko viitosryhmän neljänneksi kaunein koira!!!

Alla kuvat komistuksesta ja kaunistuksesta ja kiitos niin hyvästä seurasta kuin kuvien ottamisesta menevät Roadien omistajaperheelle!!!

Ryhdikäs ja komea Roadie (Signet Road Less Travelled) kera ruusukkeiden ja pokaalien! (c) Liisa L.

Uusi Suomen muotovalio Gabby (C-Quest Jokuba Anything But Silent)! (c) Liisa L.

Tänä vuonna rotumme erikoisnäyttely osui samalla viikonlopulle kuin ystävämme syntymäpäivätjuhlat ja tällä kertaa päädyimme asettamaan jälkimmäisen tapahtuman näyttelyyn osallistumisen edelle. Vaikka tässä kuinka koirankasvattajia ollaankin, niin siltikin sitä on ylläpidettävä myös muita sosiaalisia suhteita! Näyttelytauko jäi kuitenkin lyhyenlaiseksi, kun kävimme jälleen eilen pyörähtämässä kehässä Pöytyän kaikkien rotujen näyttelyssä Roadien ja Gabbyn kera. Roadie ei ollut tuomarin tyyppiä ja misteri tuli avoimessa luokassa kakkoseksi kera eh:n. Gabby oli ainoa valioluokan narttu ja sai tuomarilta erinomaisen arvostelun ja sa:n. Parasnarttu-kisassa sijoitus oli tällä kertaa kakkonen, koska tuomarin mielestä ykköseksi sijoitettu narttu piti selkälinjansa Gabbya paremmin. Arvon jenkkirouvamme taisi menettää huumorintajunsa kolmen tunnin odottelussa viileässä kesäsäässä, eikä antanut koskea tajajalkoihinsa juuri lainkaan, joten kieltämättä hän seistä pönötti hieman selkä notkolla. Noh, seuravaan kertaan paremmalla onnella ja myös paremmassa kisakunnossa - Käpynen kun oli kovasti pyöristynyt sitten Kemiönsaaren näyttelyn ja oli kolmessa viikossa kokenut varsin epäedullisen muodonmuutoksen (valeraskauttako?).

Tänä vuonna tulemme todennäköisesti kiertämään näyttelyitä hieman viime vuotta harvemmin - ellei sitten vajaan kuukauden kesäloma lataa akkuja niin paljon, että oman kokopäivätyön ja sen ohessa tehtävän psykoterapeutti-koulutuksen sekä oman lauman kanssa puuhastelun lisäksi paukkuja riittää vielä tiuhaan näyttelyissä käymiseenkin. Varsinkin noiden tuontipentujen kanssa olisi kyllä kieltämättä kiva päästä kehissä pyörähtelemään, mutta katotaan nyt mihin aika ja rahkeet riittävät...

Myriam Vermeire

Tuloksia terveysrintamalta

Kevään kuluessa olemme teettäneet erinäisiä terveystutkimuksia suunniteltujen pentueittemme emo-ehdokkaille ja iloksemme kaikki tutkimustulokset ovat olleet erinomaiset!

Sohvin lonkat kuvattiin maaliskuussa ja tuloksena oli B/A eli Sohvi ei kärsi lonkkaniveldysplasiasta. Ronja kävi niin ikään lonkkakuvauksissa saaden saman tuloksen kuin Sohvi. Samalla käynnillä peilattiin myös Ronjan silmät ja neidillä todettiin kummassakin silmässä muutamia PPM-rihmoja, mutta muutoin silmät olivat puhtaat. PRA-geenitestin tulos Ronjan osalta tuli tällä viikolla ja oli odotetusti normaali eli Ronja ei kanna tälle sairaudelle altistavaa geeniä. Tällä viikolla tuli myös loput Millin kilpirauhastestin tuloksista ja nekin olivat aivan normaalit. Jalostukseen käytettäviltä basenjeiltahan vaaditaan tutkittavaksi veren tyroksiinin ja kilpirauhasta stimuloivan hormonin pitoisuuksien lisäksi myös kilpirauhashormonien vasta-aineet (Tgaa, T4aa ja T3aa).

Alla nähtävissä Millin kilpirauhaspaneeli kokonaisuudessaan. Testituloksia luetaan seuraavasti: S-T4 arvo (Millillä 21) ilmoittaa kokonaistyroksiinin pitoisuuden nanomooleissa per litra. Pitoisuus on normaali silloin kun se on vähintään 17, mutta enintään 53. Basenjeilla pitoisuus on tavallisesti 20 paremmalla puolella ja harvemmin yli 30. S-TSH lukema (Millillä 0,14) ilmoittaa aivolisäkkeen erittämän kilpirauhasta stimuloivan hormonin pitoisuuden veressä nanogrammoissa per millilitra. Pitoisuus on normaali, kun se on alle 0,5. Kokonaistyroksiinin ja kilpirauhasta stimuloivan hormonin suhde tulkitaan normaaliksi silloin kun se on suurempi kuin 30 ( Millillä 150).

(c) Nature's Masterpiece

Vasta-ainetestin tuloksia (alla) luetaan seuraavasti: verestä tulisi löytyä vasta-aineita kilpirauhashormoneille (tyroksiini, trijodityroniini ja tyreoglobuliini) niin pieniä määriä, että vasta-ainetesti on negatiivinen. Millillä kaikki vasta-aineet (T4A, T3A ja TGA) ovat negatiiviset, kuten alla olevasta tulosraportista käy ilmi.

(c) Nature's Masterpiece

Melkoista tiedettä tämä kasvatustyö välillä on, mutta toisaalta on vain rodun parhaaksi, että jalostukseen käytettävät basut tutkitaan huolellisesti perinnöllisten sairauksien minimoimiseksi. Lisää tietoa rodullemme tehtävistä terveystutkimuksista löytyy yhdistyksemme sivuilta osoitteesta www.basenji.fi.