RAUHALLISTA JOULUA

Toivotamme tämän mammavideon myötä! Videolla meille keimailee Ronja, jolla on laskettuun aikaan vielä 2 viikkoa jäljellä. Mrs. Gabby tulee melle joulupäivänä valmistautumaan pennutukseen ja odotamme pentujen syntyvän ennen vuoden vaihdetta, joten onnellista uutta vuotta 2015 toivotamme toivottavasti pentuilmoituksen kera :)

Mammakuvia

Sekä Gabbyn että Ronjan raskaus on edennyt odotetusti ja kumpainenkin narttu vaikuttaa nauttivan emoksi tulemisesta. Ruoka on maistunut ja masut ovat pyöristyneet niin, että raskaus alkaa selvästi näkyä ulospäin. Alla kuvia hyvinvoivista emosista.

Gabby ja masuasukit, kun astutuksesta on kulunut 46 päivää. Laskettuun aikaan on vielä jäljellä reilut kaksi viikkoa (c) J. Rantala

Lempituolissa on hyvä ottaa pikkupäikkärit :) (c) J. Rantala

Ronja kun astutuksesta kulunut tasan viisi viikkoa ja laskettuun aikaan on nelisen viikkoa. Vielä on linjat tallella! Ronjalle odotamme syntyväksi 4 pentua (c) H. Hentula

Ronjaa tais ihmetyttää masun kuvaaminen varsinkin tässä asennossa :) (c) H. Hentula

Hyviä uutisia penturintamalla

Kävimme tänään Gabbyn kanssa eläinlääkärimme vastaanotolla ultraäänitutkimuksessa, jossa näkyi 5-6 pientä "toukkaa" - jihuu!!! Kosioreissu Ruotsiin osui siis juurikin nappiin. Gabby tuntuu nauttivan äidiksi tulemisesta ja raskaus on tähän asti edennyt ongelmitta. Alla kuvia tyytyväisestä mamselista ja kahdesta kurttunaaman alusta.

Gabby lähes punaisella matolla odottaen nätisti herkkuja oltuaan kuin itse rauhallisuus koko tutkimuksen ajan (c) Nature's Masterpiece

Ja tässä kuva kahdesta hyvinkin aktiivisesta basunalusta! Sydämet sykkivät terveesti ja vauhtia riitti (c) Nature's Masterpiece

Ronja & Bondi

Ilokseni voin ilmoittaa, että nyt myös toinen tämän talven pentueemme on saanut onnellisesti alkunsa. Odotamme Fantastic-pentujen syntyvän loppiaisena eli 6. tammikuuta 2015. Alla pari kuvaa "morsiusparista".

Leppoisaa lokoilua sohvalla ala Ronja & Bondi (c) Nature's Masterpiece

Hiukan otsakurttujen esittelyä (c) Nature's Masterpiece

Terveisiä Tukholmasta

Teimme tiistaina erittäin onnistuneet astutusreissun rapakon toiselle puolelle. Gabby ja Diesel tiesivät oitis mitä tehdä ja hoitivat homman suitsaitsukkelaan kuin kaikkein kokeneimmatkin konkarit! Myös progesteroni-testin mukaan ajoitus osui niin nappiin kuin olla ja saattaa, joten odotamme tästä yhdistelmästä syntyväksi ihania kurttunaamoja joulukuun 28. päivä.

Alla Dieselin omistajan ottama kuva "hääparista" kiihkeän suvunjatkamistapahtuman jälkeen.

Rouva ja Herra Basenji malttoivat hetkeksi keskeyttää leikit ja istua tyynen rauhallisesti sohvalla kuvausta varten. (c) Carina Morén Jansson.

Ronjan juoksut ovat alkaneet!

Sain lauantaina tekstiviestiä Ronjan sijoitusperheeltä, että nyt on neidin juoksut vihdoinkin alkaneet - jippii! Ronjuska tulloo näillä näkyminen meille tämän viikon sunnuntaina ja ensi viikolla käymme sitten progesteroni-testissä ja jos juoksut etenee sukkelaan, niin vietämme Ronjan ja mr. Bondin häitä ensi viikon viikonloppuna :)

Alla kuva Ronjasta juoksupöksyineen. Neiti on kuulemma tavallistakin seurankipeämpi - sitä ne juoksut tuppaavat aiheuttamaan ;)

Ronja on erinomaisessa kuosissa tulevaa pentuettakin ajatellen - kiitos hyvän hoidon ja ylläpidon :) (c) Heidi H.

Gabbyn juoksut ovat alkaneet

Gabby aloitti juoksut tänä vuonna neljää päivää edellisvuotta myöhemmin. Jos juoksusykli etenee muilta osin kuten aikaisemmin, vietämme kuvankauniin Gabbyn ja komean Dieselin hääpäivää 24. päivä kuluvaa kuuta. Ja kosioreissun onnistuessa pennut syntyisivät jouluaaton aattona, mikä olisikin mitä parahin joululahja! Lisää tietoja pentueesta löytyy täältä: http://naturesmasterpiecebasenjis.blogspot.fi/p/blog-page_1.html

Olemme saaneet varsin mukavasti tiedusteluja sekä ottaneet vastaan pentuvarauksia, mutta jos Gabby pukkaa ilmoille yhtä monta pentua kuin vuosi sitten, niin vielä on muutamalle pennulle rakastavan kodin paikka auki! Otahan yhteyttä, jos kiinnostuit! Alla kuva lapsirakkaasta Gabbystä viime kesältä.

Kauniit flikat polulla (c) Liisa L.

Näyttelykuulumisia

Jo taakse jääneen kesän aikana tulimme pyörähtäneeksi näyttelykehissä tavallista harvemmin. Kesäkuun lopulla kävimme ihastuttavan junnu-narttumme Sagan kanssa Hämeenlinnassa, jossa tuloksena oli sijoittuminen kakkoseksi paras narttu-kisassa kera vara-sertin. Alla kuva sorjasta Sagasta:

Heinäkuun alun olimme varanneet täysin lomailulle, joten Hämeenlinnan jälkeen seuraavan kerran kävimme kehässä Suomen Vinttikoiraliiton erikoisnäyttelyssä ja tuolloin esiintymisvuorossa olivat Santos ja Ronja. Santos esiintyi kivasti hyvin vähäisestä treenaamisesta huolimatta, mutta sijoittui pentuluokassa viimeiseksi. Ronjalla on huono päivä (helteen vuoksi?), eikä neitiä tuntunut näyttelytouhu nappaavan juuri lainkaan. Tuloksena oli kuitenkin valioluokan voitto kera SA:n ja sijoittuminen kolmanneksi paras narttu-kisassa :) Heinäkuussa meidän piti vielä osallistuman Helsingin kesänäyttelyyn, mutta auton ilmastoinnin rikkoontumisen ja Millin sairauden pahenemisen vuoksi jäimme viettämään hurjaa hellepäivää kotiin.

Olin ilmoittanut Santoksen ja Ronjan elokuun alussa pidettyyn megaluokan Maailman Voittaja-näyttelyyn Helsinkiin, mutta emme kyenneet lähtemään mukaan kisaan. Olimme saman viikon maanantaina joutuneet päästämään rakkaan Millimme sateenkaaren tuolle puolen yli kuukauden kestäneen ja henkisesti rankan, neidin terveyden puolesta käydyn taistelun jälkeen. Epäuskon ja ikävän riivaamina kaikki muistutti meitä Millistä, eikä näyttelykehän laidalla sureminen ja itkeminen houkuttanut laisinkaan. Menetyksen aiheuttama isku oli niin kova, että ajatuksissa kävi jopa koko kasvatustoiminnan lopettaminen.

Olin kesän alussa ilmoittanut Fransun, Santoksen, Sagan ja Sohvin Raision elonäyttelyyn. Kun paikalle oli tulossa myös viime talven pennuistamme Kipinä ja Dolly omistajineen, päätimme osallistua, vaikka näyttelytouhu tuntuikin vielä kovin toisarvoiselta kesken olevan surutyön vuoksi. Urospennuissa Fransu käyttäytyi kuin vanha tekijä, vaikka poitsua ei oltu treenattu juuri laisinkaan, ja myös Santos käyttäytyi erinomaisesti. Tuomari tykästyi Fransuun niin paljon, että sijoituksena oli paras urospentu ja lopulta rodun paras pentu! Onnittelut Fransun sijoitusperheelle! Myös Santos sai hyvän arvostelun ja sijoittui kolmanneksi. Alla kuvia Ranskan pullastamme, joka muutti heinäkuun alussa asumaan ihanaan sijoituskotiin lähellä meitä, sekä laku-petteristämme Santoksesta, joka asuu vielä luonamme.

Komea Fransu (c) Anni T.

Vastustamaton halinalle, vai mitä! (c) Anni T.

Ihana mustalaisemme Santos (c) Anni T.

Narttupennuissa kisaan osallistuivat Kipinä (Nature's Masterpiece Catch Me If U Can) sekä Dolly (Nature's Masterpiece Dazzling Jewell). Kumpainenkin sai erinomaisen arvostelun ja tällä kertaa Kipinä oli enemmän tuomarin mieleen ollen paras narttupentu sekä rodun vastakkaisen sukupuolen paras pentu :) Onnittelut vielä Kipinän omistajalle ja kiitokset Dollyn omistajille osallistumisesta! Dolly ehti lähteä kotimatkalle ennen kuvaussessiota, joten emme saaneet ikuistettua neidin kauneutta kuviin, mutta alla kuvia kauniista Kipinästä.

Olisko tässä tulevaisuuden näyttelytähti? ;) (c) Anni T.

Tuomari piti Kipinästä kovasti ja oli vähällä sijoittaa neidin rotunsa parhaaksi pennuksi! (c) Anni T.

Narttuluokissa Saga voitti nuorten luokan ja Sohvi valioluokan ja lopulta paras narttu-kisassa Saga sijoittui kolmanneksi kera vara-sertin ja Sohvi toiseksi. Alla kuvia tytöistämme.

Saga, pieni perhonen (c) Anni T.

Niin kaunis! (c) Anni T.

Upea Sohvimme, josta piti tulla uudestaan äiti tänä syksynä, mutta nyt jää nähtäväksi toteutuuko Sohvin pentue joskus tulevaisuudessa (c) Anni T.

Vielä toinen otos kauneuskuningattarestamme (c) Anni T.

Mukana näytelyssä olivat myös Ender ja Jalo, vaikka eivät kehässä käyneetkään kisaamassa. Alla poseerauskuvat molemmista.

Ender pääsee näyttämään näyttelykyntensä joskus ensi vuoden puolella, mutta sitä odotellessa neiti viihdyttää meitä päivittäisillä lauluaarioillaan (c) Anni T.

Jalo melkein 7-vuotta ja paremmassa karvassa kuin milloinkaan aiemmin! (c) Anni T.

ENSI TALVEN PENTUESUUNNITELMAMME OVAT MUUTTUNEET

Odottamattomien käänteiden vuoksi toisen suunnittelemamme pentueen emäehdokas on vaihtunut ja Sohvin sijasta lähdemmekin Ruotsiin kosiomatkalle Gabby-rouvan kanssa. Enemmän tietoa tarkkaan suunnittelemistamme pentueista löydät täältä. Alla vielä muutama lisäkuva Gabbyn tulevasta sulhosta Dieselistä. 

Voiko suloisempaa basun nassua enään olla! (c) Carina Moren

Odotamme hurjasti Dieselin ja Gabbyn "häitä" vietettäväksi syys-lokakuussa! (c) Carina Moren

Ender, Santos ja JeanPaul vielä vailla omaa, rakastavaa kotia

Olin viime talvena kysellyt pentua useammalta ulkomaiselta kasvattajalta ja kun sitten kävi niin, että minulle aukeni mahdollisuus rikastuttaa niin omaa kasvatustyötäni kuin rotumme geenipoolia useamman tuontipennun muodossa, niin päädyin ottamaan riskin ja tuomaan kurttuotsat, vaikka kaikille niille ei ollutkaan vielä Suomeen tuloon mennessä sitä omaa kotia tiedossa. Kahden pennun kohdalla kävi sitten vielä niin, että suunnitellun sijoitusperheen kanssa päädyttiinkin yhteistuumiin toiseen ratkaisuun ja tämän vuoksi nämä kolme ilopilleria asuvat edelleenkin meillä oman laumamme jatkona. Hyötynä tästä meillä asumisesta on ollut se, että olen saanut seurata pentujen edesottamuksia pidemmän aikaa ja käyttäytymistä useammassa eri tilanteessa ja saanut sitä kautta arvokasta kokemusta ja näkemystä itse kunkin pennun hermorakenteesta, temperamentista ja käytöstavoista.  Lisäksi pennut tuntevat nyt meidät, laumamme ja kotimme, joten erityisesti Enderin kohdalla, jos/kun neiti sitten aikanaan tulee meille penikoimaan, niin ympäristö ja me ihmiset olemme sille kuin "toinen koti".

Enin osa kasvatustyöni koirista asuu nk. sijoituskodeissa, joissa ne viettävät normaalia perhekoiran onnellista ja auvoista elämää. Kokemus ja kiinnostus koiranäyttelyistä ja juoksuharrastuksesta lasketaan sijoituskodille eduksi, mutta koska jokainen koira on ensisijaisesti oman perheensä rakastettu jäsen, niin olen itse valmis vastaamaan siitä murto-osasta, jonka herra tai rouva hurtta elämästään viettää näyttelyissä. Tähän asti olemmekin pääsääntöisesti itse vastanneet sijoituskoiriemme näyttelytreenaamisesta ja näyttelyihin viemisestä ja näyttelyissä on ravattu suhteellisen harvakseen. Koen velvollisuudekseni näyttelyttää ulkomailta tuomani koiran Suomen muotovalioksi asti aina silloin kun koirassa riittää siihen potentiaalia, näyttelytouhu ei ole sille pelkkää tervanjuontia ja kun koiraa tullaan käyttämään jalostukseen. Niinkin onnettomasti on tullut käyneeksi, että lupaavan oloinen pentu ei sitten olekaan kehittynyt näyttelyvalioksi asti tai sille on peräti tullut jokin vika, minkä vuoksi näyttelyttäminen ei ole ollut mahdollista.

Ulkomailla esimerkiksi Amerikassa kasvattajien koirat asuvat useasti ensin kennelolosuhteissa ja siirtyvät viettämään kotikoiran elämää vasta sen jälkeen, kun niiden näyttely- ja jalostusura on ohi. Näin ei ole kuitenkaan ollut tapana toimia basenjikasvattajien keskuudessa Suomessa ja sen vuoksi sijoitusperheillä on niin merkittävä rooli rodun kasvattamisen osalta; kukaan koiriensa parasta ajatteleva kasvattaja ei voi pitää kaikkia jalostukseen käytettäviä koiria kotonaan, vaan niille tulee löytää sijoitukoti - ellei sitten tyydy tekemään pentueita vain kotona asuvalla nartullaan/nartuillaan käyttäen aina jonkun muun omistamaa urosta, missä siinäkin tulee eteen omat haasteensa. Netin keskustelupalstoilta voi lukea mitä hirvittävämpi kokemuksia koiran sijoituksesta - niin sijoittajan kuin sijoitusperheenkin näkökulmasta - mutta onnekseni meillä ei ole ollut ongelmia yhdenkään sijoituskodin kanssa. Väärinkäsityksiä ja kömmähdyksiä on toki sattunut siinä missä kaikissa muissakin ihmis- ja/tai liikesuhteissa miltä kannalta tuota sijoitussopimuksen myötä tulevaa suhdetta sitten ajatteleekin, mutta ilokseni ja helpotuksekseni kaikki sijoittamani koirat elävät hyvää elämää vastuuntuntoisissa ja koirasta aidosti ja kovasti välittävissä perheissä! Sijoitussopimusten teossa olen aina käyttänyt ja tulen jatkossain käyttämään kennelliiton sijoitussopimusta uroksille ja nartuille. Ulkomailta tuomisesta aiheutuvien kustannusten vuoksi sijoitussopimuksen ehdot jalostuskäytön osalta ovat voineet poiketa esim. siten, että uros on sijoitettu neljää pentuetta ja narttu kahta pentuetta vastaan.

Tuontilapsosistamme Ender ja Santos ovat jo ehtineet puolen vuoden ikään ja ranskanpullamme JeanPaul saavuttaa sekin tuon rajapyykiin tuota pikaa kuun lopulla. Pennelit ovat sukujuuriltaan kovasti etäisiä toisilleen, mutta luonteltaan aivan yhtä ihmisrakkaita ja hyvätapaisia. Pientä sadepäivien puhdetyötä (lue tyynyn täytteiden tarkastamista) lukuunottamatta tuhoja ei ole tehty ja kumpikin poika on ollut jo hyvän aikaa sisäsiisti - Enderhän on ollut sellainen jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Kaikki muksut ovat rokotettuja, madotettuja, mikrosirotettuja ja syntymämaassaan rekisteröityjä, niiden hampaat ovat vaihtuneet, purennat ovat kunnossa ja kummallakin pojalla molemmat kulkuset hyvin laskeutuneina omissa taskuissaan ja kaikki osaavat matkustaa autossa ja kulkea jokseenkin kiskomatta hihnassa. Olen täysin myyty jokaisen pennun ihanan luonteen vuoksi ja jos vaan elämäntilanteeni olisi toinen, niin pitäisin kaikki kotononamme, mutta kun en voi tässä nyt itselleni osa-aikatyötä tekeväksi omakotitalon omistajaksi muuttua (ilman lottovoittoa), niin ainakin kahdelle pennulle soisin kodin, jossa huomiota ei tarvitse jakaa niin monen muun karvakuonon kanssa. Nyt siis puuttusi vain se basenjia ymmärtävä, rakastava sijoituskoti kullekin pennulle. Jos yhtään tunnet kiinnostusta jotakuta pentuamme kohtaan ja voisit tarjota kodin kyseiselle kurttunaamalle, niin otahan rohkeasti yhteyttä!

Tässä vielä suloiset pennut Ender ja JP paistattelemassa päivää parvekkeemme sohvalla kahden tunnin aamulenkin jälkeen ;)

Some puppy sweetness (c) Nature's Masterpiece

Tuloksia näyttelyrintamalta

Näin lähes puolessa välissä vuotta on hyvä tehdä katsaus tähän astiseen näyttelysaldoomme.

Osallistuimme tammikuussa kansainväliseen Turku Winter Dog Show'hun, johon ilmoitettu 22 basenjia. Kennelistämme kisassa mukana olivat Roadie (Signet Road Less Travelled), Saga sekä Ronja. Tuomarina näyttelyssä oli Myriam Vermeire Belgiasta. Ensimmäisenä koiruuksistamme näyttelykehään pääsi Roadie, joka sijoittui urosten avoimessa luokassa toiseksi saaden erinomaisen arvostelun ja SA:n. Amerikan poikamme lopullinen sijoitus oli PU2 kera vara vara-cacibin! Paras uros-kehän jälkeen sitten vikkelästi koirat vaihtoon ja hihnan päähän Roadien Wenla-tytär Nikon toimiessa handlerina Sagalle. Tuomari piti Sagaa vielä siinä määrin kehittymättömänä junnu-nartuksi, että neidin laatuarvosteluksi tuli erittäin hyvä, kun taas Wenla sai tuomarilta erinomaisen arvostelun, mutta ei sa:ta. Wenla liikkui todella upeasti ja jahka neiti tottuu olemaan pöydällä ja opii antamaan esittäjän korjailla seisonta-asentoa, niin menestystä tulee varmasti! Parhaiten omista koiristamme pärjäsi Ronja, joka voitti ensin narttujen avoimen luokan kera erin:n ja sa:n. Tästä menestys vielä jatkui Ronjan voittaessa paras narttu-tittelin sekä lopulta rotunsa parhaan tittelin! Samalla kertaa Ronja sai ensimmäisen sertinsa sitten 2-vuotissyntymäpäivänsä ja kun sertejä oli plakkarissa sitä ennen enemmän kuin tarvittavat kaksi, niin neidistä tuli saman tein myös Suomen muotovalio - jihuu! Alla kuva rotunsa parhaasta eli Ronjasta, josta toivon mukaan eivotaan ensi talvena toisen pentueemme emo!

Upeasti muotovalaiomme :) (c) Nature's Masterpiece

Tammikuun jälkeen meille tulikin sitten hieman näyttelytaukoa omien pentujen ja tuontikuvioiden pitäessä meitä kiireisenä. Roadie ja viime talven pentueemme emo Gabby (C-Quest Jokuba Anything But Silent) kävivät esiintymässä kehässä Raumalla toukokuun 17. päivä ja molemmat esiintyivät hyvin kisatauosta huolimatta. Roadien sijoitus oli avoimen luokan kakkonen keran erin, mutta ilman sa:ta. Gabbylle näyttely oli itse asiassa ihka ensimmäinen Suomen kamaralla, joten olimme erittäin tyytyväisiä arvon rouvan saamaan erinomaiseen arvosteluun ja sa:han, vaikka lopullinen sijoitus olikin PN3.

Heti Rauman näyttelyä seuraavana viikonloppuna samainen kaksikko kennelistämme otti osaa Kemiönsaaren ryhmänäyttelyyn, jossa tuomarina oli Riitta Lahtovaara. Tuomari arvioi kummankin koiruuden erinomaiseksi rotunsa edustajaksi ja sertifikaatin arvoiseksi. Ja lopulta kävi sitten niin iloisesti, että Roadie oli vastakkaisen sukupuolen paras Gabbyn ollessa rotunsa paras. Kumpainenkin sai sertin plakkariinsa ja koska Gabby oli entuudestaan jo Amerikan muotovalio, niin tämä serti riitti myös Suomen muotovalion titteliin. Gabby pärjäsi heinosti vielä ryhmäkehässäkin ollen koko viitosryhmän neljänneksi kaunein koira!!!

Alla kuvat komistuksesta ja kaunistuksesta ja kiitos niin hyvästä seurasta kuin kuvien ottamisesta menevät Roadien omistajaperheelle!!!

Ryhdikäs ja komea Roadie (Signet Road Less Travelled) kera ruusukkeiden ja pokaalien! (c) Liisa L.

Uusi Suomen muotovalio Gabby (C-Quest Jokuba Anything But Silent)! (c) Liisa L.

Tänä vuonna rotumme erikoisnäyttely osui samalla viikonlopulle kuin ystävämme syntymäpäivätjuhlat ja tällä kertaa päädyimme asettamaan jälkimmäisen tapahtuman näyttelyyn osallistumisen edelle. Vaikka tässä kuinka koirankasvattajia ollaankin, niin siltikin sitä on ylläpidettävä myös muita sosiaalisia suhteita! Näyttelytauko jäi kuitenkin lyhyenlaiseksi, kun kävimme jälleen eilen pyörähtämässä kehässä Pöytyän kaikkien rotujen näyttelyssä Roadien ja Gabbyn kera. Roadie ei ollut tuomarin tyyppiä ja misteri tuli avoimessa luokassa kakkoseksi kera eh:n. Gabby oli ainoa valioluokan narttu ja sai tuomarilta erinomaisen arvostelun ja sa:n. Parasnarttu-kisassa sijoitus oli tällä kertaa kakkonen, koska tuomarin mielestä ykköseksi sijoitettu narttu piti selkälinjansa Gabbya paremmin. Arvon jenkkirouvamme taisi menettää huumorintajunsa kolmen tunnin odottelussa viileässä kesäsäässä, eikä antanut koskea tajajalkoihinsa juuri lainkaan, joten kieltämättä hän seistä pönötti hieman selkä notkolla. Noh, seuravaan kertaan paremmalla onnella ja myös paremmassa kisakunnossa - Käpynen kun oli kovasti pyöristynyt sitten Kemiönsaaren näyttelyn ja oli kolmessa viikossa kokenut varsin epäedullisen muodonmuutoksen (valeraskauttako?).

Tänä vuonna tulemme todennäköisesti kiertämään näyttelyitä hieman viime vuotta harvemmin - ellei sitten vajaan kuukauden kesäloma lataa akkuja niin paljon, että oman kokopäivätyön ja sen ohessa tehtävän psykoterapeutti-koulutuksen sekä oman lauman kanssa puuhastelun lisäksi paukkuja riittää vielä tiuhaan näyttelyissä käymiseenkin. Varsinkin noiden tuontipentujen kanssa olisi kyllä kieltämättä kiva päästä kehissä pyörähtelemään, mutta katotaan nyt mihin aika ja rahkeet riittävät...

Myriam Vermeire

Tuloksia terveysrintamalta

Kevään kuluessa olemme teettäneet erinäisiä terveystutkimuksia suunniteltujen pentueittemme emo-ehdokkaille ja iloksemme kaikki tutkimustulokset ovat olleet erinomaiset!

Sohvin lonkat kuvattiin maaliskuussa ja tuloksena oli B/A eli Sohvi ei kärsi lonkkaniveldysplasiasta. Ronja kävi niin ikään lonkkakuvauksissa saaden saman tuloksen kuin Sohvi. Samalla käynnillä peilattiin myös Ronjan silmät ja neidillä todettiin kummassakin silmässä muutamia PPM-rihmoja, mutta muutoin silmät olivat puhtaat. PRA-geenitestin tulos Ronjan osalta tuli tällä viikolla ja oli odotetusti normaali eli Ronja ei kanna tälle sairaudelle altistavaa geeniä. Tällä viikolla tuli myös loput Millin kilpirauhastestin tuloksista ja nekin olivat aivan normaalit. Jalostukseen käytettäviltä basenjeiltahan vaaditaan tutkittavaksi veren tyroksiinin ja kilpirauhasta stimuloivan hormonin pitoisuuksien lisäksi myös kilpirauhashormonien vasta-aineet (Tgaa, T4aa ja T3aa).

Alla nähtävissä Millin kilpirauhaspaneeli kokonaisuudessaan. Testituloksia luetaan seuraavasti: S-T4 arvo (Millillä 21) ilmoittaa kokonaistyroksiinin pitoisuuden nanomooleissa per litra. Pitoisuus on normaali silloin kun se on vähintään 17, mutta enintään 53. Basenjeilla pitoisuus on tavallisesti 20 paremmalla puolella ja harvemmin yli 30. S-TSH lukema (Millillä 0,14) ilmoittaa aivolisäkkeen erittämän kilpirauhasta stimuloivan hormonin pitoisuuden veressä nanogrammoissa per millilitra. Pitoisuus on normaali, kun se on alle 0,5. Kokonaistyroksiinin ja kilpirauhasta stimuloivan hormonin suhde tulkitaan normaaliksi silloin kun se on suurempi kuin 30 ( Millillä 150).

(c) Nature's Masterpiece

Vasta-ainetestin tuloksia (alla) luetaan seuraavasti: verestä tulisi löytyä vasta-aineita kilpirauhashormoneille (tyroksiini, trijodityroniini ja tyreoglobuliini) niin pieniä määriä, että vasta-ainetesti on negatiivinen. Millillä kaikki vasta-aineet (T4A, T3A ja TGA) ovat negatiiviset, kuten alla olevasta tulosraportista käy ilmi.

(c) Nature's Masterpiece

Melkoista tiedettä tämä kasvatustyö välillä on, mutta toisaalta on vain rodun parhaaksi, että jalostukseen käytettävät basut tutkitaan huolellisesti perinnöllisten sairauksien minimoimiseksi. Lisää tietoa rodullemme tehtävistä terveystutkimuksista löytyy yhdistyksemme sivuilta osoitteesta www.basenji.fi.

Tervetuloa Suomeen Jasper, Ender, Santos ja JeanPaul!

Kennelimme omista pennuista viimeinen on lentänyt pois pesästä ja Dolly-tyttönen onkin asustanut hyvän tovin Helsingissä Roosan ja Veikon palvonnan kohteena. Jotta elämästämme ei olisi päässyt tulemaan tylsää (lue rauhallista ja helppoa) aikuisten arkea, niin Dollyn lähdön jälkeen meitä ovat pitäneet iki-liikkeessä Amerikan prinsessa Ender, pari viikkoa Enderin tulon jälkeen Liettuasta tullut mustapoika Santos sekä juuri ennen vappua Ranskasta hakemamme JeanPaul - kaikki siis basun pentuja!

Enderin kanssa samalla kertaa Suomeen saapui myös neidin Jasper-veli, joka meni suoraan asumaan sijoitusperheeseen Helsingin Malmille meidän Millin Hertta-siskon kaveriksi. Suuret kiitokset kotinne ja sydäntenne ovien avaamisesta perhe Leimu!!! Jasperin kotiutuminen on sujunut ongelmitta ja poika on varsinainen halinalle :) Alla kuvia kotimaassaan Josena tunnetusta jäbäleissonista.

Jasper-Jose synnyinkotinsa ovimiehenä. Niin on keskittyneen näköinen, että! (c) Russella Bowen

Jasper-Jose viimeistä päivää Amerikan puolella. Pikku-vompatti onkin jo ehtinyt suomalaistua kokonaiset kuukauden päivät! (c) Niko H.

Meillä piti oleman Enderillekin sijoituskoti ennen hänen Suomeen tuloaan ja ihan vielä täällä kotikapungissamme, mutta toisinpa vaan kävi kun perheen koiranhankintakuviot menivät rotua myöden uusiksi. No parempi näin päin kuin, että rotu olisi todettu "vääräksi" vasta sen jälkeen kun koira olisi jo ollut kotona! Ja tottahan se on, ettei basuli ole ihan jokaisen koira, eikä esimerkiksi sovellu niille, jotka haluavat pitää koiraansa vapaana kesämökillä tai metsässä luottaen siihen, ettei moppe lähde omille teillensä. Ender on nyt sitten suloistuttanut meidän elämäämme laulelullaan ja hännänheilutuksillaan odottaessamme sen oikean kodin löytymistä hänelle. Muutamia yhteydenottoja olemme saaneet ja on meillä jokunen kiinnostunut käynyt Enderiä tapaamassakin, mutta vielä ei ole kaikki palaset naksahtaneet paikalleen. Toivoisimme löytävämme neidille rakastavan sijoituskodin mieluiten enintään 50 kilometrin etäisyydellä Turusta, jotta voisimme viedä neitiä näyttelyharjoituksiin ja itse näyttelyihin.

Alla muutamia kuvia Enderistä, joka ei taida tietää olevansa koira, vaan luulee olevansa hyppy-antilooppi - ainakin aina saadessaan juosta vapaana! Neiti juoksee hurjaa vauhtia ja ottaa todella korkeita ja pitkiä hyppyjä sekä rakastaa pukkihyppyjä hitaamman juoksun aikana. Enderin menoa on aivan ihana katsella ja vauhdin hurma ja hyppimisen riemu ei voi olla tarttumatta katsojaan. Harmi, ettemme ole onnistuneet ikuistamaan kuvaksi Enderin hyppynäytteitä ;)

Ender ja vauhdin hurma. Kyllä basenjit vaan on luotu juoksemaan! Muistathan kuitenkin, että kyseessä on vahvan metsästysvietin omaava rotu, joka ei kuule eikä näe omistajaansa, jos kohdalle osuu mieleistä jahdattavaa! (c) Niko H.

Ender paistattelemasa päivää parvekkeemme sohvalla. Ja auringon palvomistahan kaikki basut rakastavat! (c) Niko H.

Toissa viikonloppuna sää suosi ulkoilijoita ja Ruissalon rannallakin oli melkein kesäiset oltavat. Tässä Ender tähyää metsäpolulla liikkuvia ihmisiä ja eikös vaan näytäkin ihastuttavan sorjalta! (c) Nature's Masterpiece

Kaksi viikkoa Enderin saapumisen jälkeen neiti sai mennä sijoituspoikamme Sputnikin luokse viikonloppuhoitoon, kun myö lähdimme tapaamaan sijoitustyttömme Ronjan kasvattajaa Liettuaan. "Yllättäen" tulimme reissusta takaisin mustavalkoisen Santos-pojan kanssa ;) Olin jo pitkään katsastellut tämänväristä basua ulkomailta ja kun tieto pentueesta tuli, niin tein oitis varauksen mustavalkoisesta urospennusta. Pentueen vanhemmista emä on mustavalkoinen isän ollessa punavalkoinen ja seurasin synnytystä lähes livenä Facebookin kautta kovasti jännittäen tuleeko sitä lakupetteriä vai ei. Ja kauan jännitystä kestikin kun ensin syntyi viisi tyttöä ja vasta niiden jälkeen syntyivät pentueen kaksi poikaa - ja molemmat mustavalkoisia! Olemme suunnitelleet pitävämme kotonamme joko Santoksen tai ranskalais-poikamme JeanPaulin, joten toiselle etsimme sijoituskotia niin ikään Turun alueelta. Alla kuvia komeasta Santoksesta!

Santos katse kysyvänä. Taisi poika arvata viettävänsä viimeistä iltaa synnyinkodissaan... (c) Niko H.

Vaikka itse sanonkin, niin Santosta komeampi ei mustavalkoinen basenjipoika voi olla! Ja miten hyvin herran väritys sointuukaan mustiin nahkakalusteisiimme ;) (c) Niko H.

Tänään sataa lunta/räntää taivaan täydeltä ja voimme vain muistella näitä ihanan lämpimiä parvekelejä. Santos on onnekseen päässyt peiton alle lämpimään haaveilemaan kesäpäivistä ;) (c) Niko H.

Ja viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä esittelyvuoron saa ikioma fransmannimme JeanPaul, joka tunnetaan myös rekisteröintinimellä I Love Paris of Swala Pala. Vietimme Pariisissa siippani kanssa 15-vuotispäivämme, joten JeanPaulin rekisteröintinimi on kuin suoranainen enne! Misteri on vallan mahdottoman tuttavallinen ja iloinen hännänheiluttaja ja jännästi tuon ikäeron vaan huomaa näitten pentujen välillä; Ender ja Santos olivat yhtä lailla pentumaisen huomiota kerjääviä meille tullessaan, mutta nyt jo tuntuvat käyttäytyvän aikuismaisemmin kuin JP. Niin ja Enderin kohdalla unohtui mainita, että neiti on ollut koko meillä asumisen ajan täysin sisäsiisti siinä missä molemmat pojat ovat edelleenkin varsinaisia kusluikkureita eli toisin sanoen pikkuherrat vielä harjoittelevat pissanpidätyskykyään.

Mutta takaisin JeanPauliin. Herralle oli myös sijoituskoti katsottuna ja varsin ihana sellainen! Mutta valitettavasti sen verran kaukana, että kun näimme millainen näyttelylupaus poika on, niin jouduimme toteamaan yhdessä sijoituskodin kanssa, että JeanPaulille tarvitsee löytää koti lähempää meitä. Hoidamme pääsääntöisesti kaikkien sijoituskoiriemme näyttelytreenaamisen ja näyttelyihin viemisen ja kun etäisyyttä sijoituskodin ja meidän välillä on puolisentoista sataa kilometriä, niin välimatka muodostuu esteeksi, jos koiraa tahtoo viedä näytelmiin useammin kuin silloin tällöin. Ja tämä fransmanni yllätti meidät täysin olemalla huomattavasti komiampi kuin miltä kuvissa näytti. Askellusta ja ryhtiä pojassa riittää, samoin kuin kurttuja naamassa! Alla kuvia JeanPaulista Ranskassa sekä ensimmäiseltä päivältä Suomeen saapumisen jälkeen.

JeanPaul kasvattajansa luona Tourville La Campagnessa. Herran turkin väri on ollut syvänpunainen jo pikkupennusta alkaen! (c) Lise Durlot

Komea poika! (c) Lise Durlot

Ensimmäistä päivää Suomessa. JeanPaul matkusti todella reippaasti koko matkan ja teki meihin lähtemättömän vaikutuksen rauhallisuudellaan ja iloisuudellaan jo heti ensi sekunnista alkaen kun tapasimme herran Charles de Gaullen lentokentällä (c) Nature's Masterpiece

Sivukuva ranskalaisittain. JeanPaulilla on jo monta lempinimeä aivan kuten Enderillä ja Santoksellakin. Suomalaisittain kutsumme häntä myös Jampaksi ;) (c) Nature's Masterpiece

Jos sinua kiinnostaisi tarjota rakastava sijoituskoti Enderille tai jommalle kummalle pojista ja asut kohtuullisen lähellä meitä, niin mikset ottaisi yhteyttä? Keskustellaan asiasta lisää ja saa näitä ihanuuksia tulla tapaamaankin ilman mitään velvoitteita!

Energiapakkaus Dolly vielä vailla ikiomaa perhettään!

Dodiin, ihastuttava hurmuripoikamme Bobby muuttaa huomenna Milo-koiran kaveriksi uusien omistajiensa luokse Poriin ja nyt meillä on vapaana enään Vivin Dolly-tytär. Dolly on ihanan utelias ja energinen sekä hyvin ihmisystävällinen, vaikka ei olekaan yhtä innokas heiluttamaan häntäänsä kuin vielä tämän illan ilonamme oleva Bobby-pompsukka. Dollyn liikkeitä on suuri ilo katsella neiti kun kantaa itseään hyvällä ryhdillä ja mennä ravaa eteenpäin lennokkain askelin. Pikku-pirpana sai ensimmäiset rokotuksensa eilen ja sai eläinlääkäritarkastuksessa jälleen pelkkiä kehuja :) Olisitkos sinä kiinnostunut avaamaan sydämesi ja kotisi tälle viehkeälle basu-neitosellemme?

Alla kuvia Dollysta eläinlääkärin vastaanotolla Pet-Vetissä. Dolly ei tainnut juuri edes huomata koko rokotusta, vaan keskittyi suukkojen antamiseen pieneläinhoitajalle :) Kiitos jälleen kerran Pet-Vetin osaavalle henkilökunnalle hyvästä eläinlääkärikokemuksesta!

Mie voisin sua hiukan suukottaa, tuumaa Dolly (c) Nature's Masterpiece

Tuumasta toimeen! (c) Nature's Masterpiece

Ja vielä hiukan korvapesua ;) (c) Nature's Masterpiece

Ja yksi suukko viel (c) Nature's Masterpiece

Sitten vaihdetaan parempaan asentoon (c) Nature's Masterpiece

Joku täti siellä takana häärää, mitähän sillä on mielessä? (c) Nature's Masterpiece

Sitten pikku-pistos, jota Dolly ei tainnut edes huomata (c) Nature's Masterpiece

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja on vielä pienten paijausten aika. Reipas likka! (c) Nature's Masterpiece